what will happen after that? ~ 5

Ulkona oli niin harmaata, huoneeni ikkunat täyttyivät sadepisaroista, niistä ei nähnyt enään selvästi ulos. Oloni oli samanlainen, tai no tarkoitan, tyhjä, turha, surullinen, harmaa, se on hmmh.. miten osaisin kuvailla sen niin kuin se oikeastaan nyt tuntuu.. Vaihdoin kappaletta ipodistani ja istuin sängylläni kuulokkeet korvissa. 7 viikkoa on kulunut siitä kun tapasin pojat, kun jätin hyvästit Louisille. En ole juurikaan poistunut huoneestani, muuta kuin kouluun, syömään ja no suihkuun ja vessaan. Mutta, en ole nähnyt ystäviäni sitten .. hmmh pitkäääään aikaan. Tuntuu, että sää ja musiikki on ainoat ketkä oikeasti ymmärtää, koin jotain mistä ei hetkessä pääse yli. Vanhat tunteet nousi pintaan, kaipaan ja muistelen ihmisiä, ketkä ei ole hetkeen kuulunut edes elämääni enään. Tekisi mieli vain itkeä, lukittautua jonnekkin mistä kukaan ei löytäisi, minne ei edes ajatukseni pääse. Mutta no, eihän sellaista paikkaa ole minne ajatukset eivät edes pääsisi. Olen oikeastaan hämmentynyt, miksi näin käy. Mikä tässäkin on niin erikoista...


*week later*

Kävelin kouluun, kuuntelin tämän hetken lempi soittolistaani, se sisälsi surullisia ja vähän pimeitä biisejä. Se tunne vain on sisälläni. Pysähdyin koulun eteen, sen edusta oli täynnä nuoria, tupakka suussa tai istuivat mopojensa päällä ja juttelivat frendeilleen. Tupakan savu leijui ilmassa. Huokaisin syvään ja jatkoin matkaa sisälle. Muutamat moikkasivat ja moikkasin takaisin, vaikken oikeastaan tunne heitä, mutta no.. Kävelin kolmanteen kerrokseen ja menin kaapilleni. Tästä tää lähtee, yritä nyt edes hymyillä, ajattelin itsekseni. Tess, kyllä sä selviät. Toistin mielessäni. "Tess, mites menee?" Jim, futis kapteeni käveli kaappini viereen. "Jim älä jaksa, en edelleenkään suostu" "Tess hei relax" Jim virnisti. Vihaan sitä jätkää. Mites sen nyt nätisti voisi sanoa.. Jim, Jim on kusipää. Polttaa pilveä, koulussa, treeneissä, kotona, kaikkialla. Hän luulee olevansa koulun kuningas ja kaikkien pitäisi totella häntä. Oikeastaan, Jim on myös ex-poikaystäväni. Jätin hänet, no ei sillä väliä. Se että hän on kusipää kertoo jo paljon ajatuksistani hänestä. Suljin kaapin ja kävelin kohti kolmosen aulaa. Sovin Emilyn ja Susanin kanssa että näkisimme tässä ennen tunnin alkua.

*end of school day*

Kävelin kotiin viereisen rannan kautta. Istahdin pienelle kalliolle ja katselin merelle. Joskus toivoisin, että pääsisin pois. Pois täältä. En tiedä, kaipaan isääni, kaipaan vanhaa elämääni, kun kaikki oikeasti oli hyvin. Kun olin pieni ja viaton ja en tiennyt maailman menosta mitään. Otin puhelimeni esille ja selasin twitteriä. Siellä oli paljon juttua pojista. Että Louis ei ole omaitsensä, kuin jotain hänestä puuttuisi. Kaikki kovasti utelivat mitä varastossa tapahtui ja totta kai pojat olivat keikalla maininneet nimeni joten monet niistä kyselivät minustakin. Ehkä vain pitäisi unohtaa heidät ja yrittää selviytyä koulusta jotenkin.

what will happen after that? ~ 4

Avasin silmäni, katsoin ympärilleni. Huomasin nukkuvani Louisin sylissä. Siirryin varovasti pois, ettei Louis heräisi. Huokaisin syvään. miksi tässä käy näin, miksi? Miksi kukaan ei huomaa, että olemme hukassa. Mitälöhän kellokin on jo? Onkohan täällä enään ketään. Kauankohan joudumme olemaan täällä? Mahanikin pitää kamalaa ääntä.

*3h päästä keikkabussissa*

Liam, Niall ja Harry istuivat keikkabussin sohvalla. He olivat lähteneet kohti seuraavaa keikkakaupunkia. Bussi oli iso ja siellä oli myös osa valo- ja äänimiehistä heidän kanssaan. "Missä ihmeessä se Louis on?" Liam kysyi  "Ei oo näkyny, ehkä se nukkuu punkassaa" Harry sanoi. Niall käveli makuutilojen luokse, kurkkasi joka ikisen verhon taakse sekä kävi kaapit läpi. "ei, ei oo täällä" Niall sanoi. "Mihin ihmeessä se on menny?" Niall jatkoi. "ei tässä bussissa niin hirveesti paikkoja ole, mutta käydään ny vilkaseen" Liam sanoi. Pojat tutkivat bussin kokonaan. Pojat kävelivät Paulin luokse. Paul on heidän turvamiehensä. "no mitäs pojat?" Paul kysyi. "Tota noin, Louis on hukassa" Harry sanoi. "eiköhän se oo nukkumassa, oli poika aika väsynyt keikan jälkeen" Paul naurahti. "ei se oo, se ei oo tässä bussissa edes" Liam sanoi. "MITÄ?! LOUIS VOI HEL****I SENTÄÄN" Paul huusi. "BUSSI SEIS!!" hän karjaisi kuskille, mikkisysteemin kautta. Bussi pysähtyi. Paul puhui bussikuskin ja muun henkilökunnan kanssa pitkään ja hartaasti. Sitten  hän käveli poikien luokse ja sanoi "ei hätää, te jatkatte matkaa ja minä käyn hakemassa Louisin. Emme ehkä ehdi esityksen alkuun, mutta te pojat pärjäätte kyllä"

*Varastossa*

Istuin nurkassa Louista vastapäätä, katsoin kun hän nukkui niin rauhallisesti. Havahduin ajatuksistani ja huomasin, että louis aukaisi silmänsä ja katsoi suoraan minuun. "hei" hän sanoi rauhallisella äänellään. "hei" vastasin. "kauanko oot ollu hereillä?" Louis kysyi. "hetken" vastasin ja siirsin katseen kenkiini. Tuntui kuin olisi kestänyt iäisyys.

Keskustelimme Louisin kanssa niitä näitä, pelleilimme varastossa olevien tavaroiden kanssa. Louis sai mut nauramaan, pitkään aikaan. Outoa. Louis pelleili kitaran kanssa, kun varaston läheltä kuului meteliä. Ovi aukesi ja Robert käveli sisään. "Tess?? Louis??" "VIHDOIN" huusin ja halasin Louisia. Kun tajusin mitä tein irrotin otteeni nopeasti. "Paul on tulossa hakemaan sinua" Robert sanoi Louisille. Louis nyökkäsi ja käveli ulos varastosta perässämme. "entäs pojat?" kysyin. "he aloittavat keikan ilman Louisia, heidän pitäisi kerjetä takaisin puoli väliin" Robert selitti. Huomasin, että Louis katsoi minua, surullisen näköisesti. "mitä?" kysyin. "no ei mitään" Louis sanoi. Paul kaarsi auton kanssa areenan pihaan. "nämä ovat kai hyvästit" Sanoin ja halasin Louisia. "ei, minä palaan vielä" Louis sanoi ja käveli autoon. Paul jutteli Robertille ja minä kävelin autolle. Saan ruokaaa!! pääsen suihkuun, nukkumaan omaan sänkyyn. PUHELIN TOIMII TAAS!! happy day.. Näin kun Paul ja Louis kaarsivat pois areenan pihalta ja oloni oli niin tyhjä. kuin jotain puuttuisi.

what will happen after that? ~ 3

"No millaista se on?" Kysyin Louisilta. "Ai mikä?" Louis kysyi ihmeissään. "No olla maailman kuuluisimmassa poikabändissä? tehä musiikkia, laulaa, musabisnes yleensäkkin" Sanoin. "Noh, se on ihan jees, vapaita saisi olla enemmän.." Louis naurahti. "ei kai, pidän biisien kirjoittamisesta ja vielä enemmän laulujen laulamisesta, varsinkin kun voi laulaa suoraa sydämestä" Louis selitti. "okei" vastasin ja katsoin kattoon huokaisten. "ootko ikinä kokeillu?" Louis kysyi. "kokeillut mitä?" Kysyin ja siirsin katseeni häneen. "kirjoittaa biisejä, laulaa?" Louis sanoi ja katsoi minuun. Käänsin katseeni lattiaan. "En" vastasin."Hei, mikä tuli?" Louis kysyi ja istumaan eteeni, hän katsoi suoraan silmiini. "Ei mikään" Vastasin nopeasti. Nousin ylös lattialta ja kävelin oven eteen, yritin paukuttaa ja huutaa apua, mutta kukaan ei tullut. "Kauankohan joudumme vielä olemaan täällä?" Huokaisin. "En tiedä, luulen, että jonkin aikaa. Kaikki ovat pakkaamassa tavaroita, eivät he huomaa, että olemme kadonneet" Louis sanoi. "niimpä kai, luulis nyt että kun sä olet kadonnut niin joku alkais ihmettelemään" Naurahdin. "Hei! Ne on varmaan jo etsimässä, kyllä ainakin jätkät ihmettelee missä oon!" Louis sanoi.

*Sillä aikaan bäkkärillä*

Kaikki pakkailivat kamoja. Siirtelivät instrumentteja autoon, siivojat siivoilivat penkkejä kasaan ja putsasivat lattiaa. Pojat leikkivät omassa pukuhuoneessaan. "Nick koska me oikein lähdemme?" Harry huusi. "Kun auto on saatu pakattua. Alkakaahan keräillä kamppeitanne kasaan jo!" Nick huusi. "Selvä" Liam sanoi. "Pelataan tää erä loppuun ja aloitetaan sitten." Liam jatkoi. "Luovuttakaa jo, mä niin voitan teiät!" Niall naurahti. "Älä unta nää" Harry sanoi. "Hei onko kukaan nähnyt Louisia?" Jacob kysyi pojilta. "En oo" Niall sanoi. "Joo ei oo näkyny" Liam sanoi. "Nope, kai se on vessas tai jossai" Harry tokaisi. "No kun näätte kertokaa, että minulla on asiaa" Jacob sanoi. "Juu, me sanotaan." Liam sanoi. Ja sitten he jatkoivat pelaamistaan. Kun he alkoivat pakkaamaan kamojaan, pakkasivat he myös Louisin kamat ja pakkasivat autoon.

*Varastossa*

"Mikä niillä oikein kestää" Tokaisin. "Rauhotu, kyllä me päästään täältä ulos pian!" Louis sanoi ja yritti rauhoitella. "Toivottavasti" sanoin. "Millainen perheesi on?" Louis kysyi. Käännyin ympäri ja katsoin häntä. Katsoin häntä suoraan silmiin. "Perheeni?" "Niin perheesi" Louis sanoi. "Miksi haluat tietää?" kysyin. "No meillä on aikaa, ajattelin että olisi hyvä aika tutustua!" Louis naurahti. "okei, no perheeni, Äiti, Robert, veli ja sisko.. Ei sen kummempia.. entä sinun?" Kysyin ja istuin lattialle. "Minun perheeni, no minulla on äiti ja isäpuoli, 6 siskoa ja 1 veli sekä isä, mutta en oikein ole hänen kanssaan väleissä" Louis kertoi ja istui viereeni. "Missä sinun isäsi on?" Hän kysyi. En ajatellut hänen kysyvän isästäni mitään. "öö...isäni..en ole nähnyt häntä vähään aikaan. Hän ja äitini erosi 3 vuotta sitten" kerroin. Toivottavasti Louis ei kysy enempää isästäni. "ai.. Mikset ole nähnyt häntä?" Louis kysyi. Damn Louis.. "Miksi sua kiinnostaa?" Tokaisin ja nousin ylös. "Koska haluan tutustua suhun ja emmä pahaa tarkoittanut, jättiköhän teidät?" Louis sanoi ja nousi itsekkin seisomaan. "Okei isäni kuoli puoli vuotta sitten.. Noin kerroin, joko kuulit kaiken haluamasi!" Huusin ja huomasin kyyneleiden tippuvan poskea pitkin. Huomasin Louisin katsovan minua ilmeettömänä. "Anteeksi" Louis sanoi ja halasi minua. Itkin, itkin ensimmäistä kertaa isän kuoleman jälkeen niin, että joku näkee. "Pääsemme vielä ulos täältä, minä lupaan" Louis kuiskasi korvaani ja silitti hiuksiani. Hänen seurassaan pystyn olemaan avoin, puhua, itkeä. En tiedä miksi.

what will happen after that? ~ 2

"Hei Tess, Kiitos että autat meitä täällä, sinusta on suuri apua meille" Nick sanoi. "Eipä tuo mitään, ei minulla parempaakaan tekemistä olisi ollut" sanoin hymyillen. "Hei minä olen Liam ja tässä on Niall, Harry ja Louis" Yksi pojista sanoi. "Hei" vastasin ja aloitimme keskustelemaan asioista, minun työtehtävistäni, aikatauluista ym. Tämä oikeastaan on aika jännittävää, kiehtovaa tai miten sen nyt sanoisi.  "Anteeksi, minun täytyy mennä käymään vessassa" pahoittelin ja nousin seisomaan. "Ole hyvä vaan, itse asiassa pojat tekin voisitte mennä hetkeksi tuohon huoneen ulkopuolelle niin keskustelemme hetken Robertin kanssa kolmistaan" Hans sanoi. Pojat nyökkäsivät ja nousivat seisomaan, poistuimme samalla oven avauksella. Lähdin etsimään vessaa, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Käännyin monesta mutkasta ja lopulta olinkin jossain hukassa.

Pitelin poikien juoma pulloja lavan vieressän, kun he harjoittelivat lavalla, tai no lähinnä he pelleilivät siellä. Sitä oli oikeastaan aika huvittavaa katsoa. Parin tunnin päästä ovet avattaisiin ja ihmiset alkaisivat rynnätä kohti lavaa ja omia paikkojaan. Pojat tulivat pois lavalta ja nappasivat juomapullot. "Miltäs tuntuu?" Louis kysyi. "Eipä tämä mitenkään erityistä ole, autan usein isäpuoltani näissä jutuissa. Viimeksi ojensin vesipulloa Justin Timberlakelle" Sanoin ja nauroin. "Oikeesti?!" Blondi poika, Niall luulisin, sanoi innoissaan. "Kyllä, olen jo tottunut tähän" Sanoin ja lähdin kävelemään kohti pokien pukuhuonetta heidän kanssaan.  Pojat kertoivat paljon missä he ovat käyneet ja muistoista eri kaupungeissa ja maissa. Itse asiassa ihan kiva kuulla niistä, tosi mieleenkiintoisia, kun en kuitenkaan itse ole matkustanut missään.

Pitkä päivä pian takana, pojat vievät viimeisiään lavalla ennen kuin tulevat pois. Osa porukasta on aloittanut jo siivoamisen ja tavaroiden purkamisen ja pakkaamisen. He kun jatkavat matkarransa melkein heti kun kaikki on saatu pakattua. Tämä on kyllä ollut ikimuistoista. Harry kiitti yleisöä tulemisesta ja sitten hän käveli pois lavalta perässään muut pojat. "Se oli sitten siinä, levätkäähän nyt" yksi työntekijöistä sanoi pojille. "Tess hakisitko varastosta minulle lisää muovilaatikoita, minne saadaan kaikki piuhat?" Jacob, tekniikkavastaava sanoi. "Totta kai" vastasin ja lähdin matkaan. Totta puhuen, en vieläkään tiennyt missä se oli. "Minä tulen mukaan auttamaan" Louis sanoi. Kävelimme pitkin käytäviä etsien varastoa, lopulta löysimme ison metallisen oven. Oven vieressä seinällä oli kyltti missä luki 'varasto'. "Tässä näin, pidätkö ovea auki, niin minä haen ne laatikot" Louis sanoi. "joo, minä pidän" sanoin. Louis käveli varaston perälle. "hyyyi hämähäkki" kiljaisin ja loikkasin varastoon sisälle, niin että ovi pamahti kiinni. Yritin avata sitä, mutta se ei auennut. "Mikäs sulle tuli?" Louis kysyi. "Hämähäkki, inhoan niitä, mutta meillä on nyt isompi ongelma"sanoin. " Mikä?" Louis kysyi. "Tämä ovi ei aukea, olemme jumissa" sanoin ja yritin avata uudelleen ovea, mutta se ei auennut. "Annas kun minä yritän, se voi olla jumissa vaan" Louis sanoi ja yritti avata ovea, tuloksetta.

Lösähdin lattialle seinää pitkin. "Kiva, tämä tästä puuttuikin" sanoin mutisten. Että näin pitikin käydä. "Hei äläs nyt, ei tämä sinun vikasi ole" Louis sanoi. "on tai no ei, se on sen hämähäkin syy. Ja miksi sinä olet noin rauhallinen, olemme jumissa täällä, jossain eri puolella koko rakennusta kuin muut" sanoin ja katsoin Louista. "No onhan mulla hyvä seura täällä, ja kyllä meidät löydetään, varmaan ihmettelevät jo missä viivymme" Louis lohdutti. "Aivan, olet varmaan oikeassa" Sanoin. Aloin tarkemmin tutkailemaan varastoa, missä oli muutakin kuin pelkkiä laatikoita, siellä oli paljon tuoleja sekä soittimia ja erilaisia osia ja johtoja. Toivottavasti pääsemme pian pois täältä.

what will happen after that? ~ 1

Tess Morgan on tavallinen 19-vuotias tyttö. Hän käy ihan normaalia koulua, hänellä on ihan normaalit kaverit, tai no onko nyt kukaan ihan täysin normaali. Tess asuu perheensä kanssa New Hamptonissa, Amerikassa. Tessillä on isoveli Tomas ja pikkusisko Valerie sekä äiti Vera ja isäpuoli Robert. Tess ja Tomas käyvät samaa koulua, eri luokka asteilla kuitenkin. Elämä siellä sovussa ei aina onnistu niinkuin näyttää. Tomas seurustelee Tessin parhaan kaverin Mian kanssa. Eikä sekään aina ihan sopuisaa ole, kun molemmat haluavat hengata ja puhua asioista samaan aikaan. Kuitenkin, Tessin elämä mullistuu, kun hän joutuu isäpuolensa mukaan maailman kuulun poika bändin keikalle auttamaan järjestelyissä ja siivoamisessa.

"Tess c'mon, maksan kyllä sulle siitä, tulisit nyt auttamaan" Robert sanoi ruokapöydässä. Rupesin ajattelemaan asiaa, rahalle olisi kyllä tarvetta. "No katson kalenteriini.." Aloitin.. "Kiitos Tess, arvostan tätä todella" Robert keskeytti. "..jos minulla on vapaata, lupaan auttaa" jatkoin. "Ymmärrän, ilmoitathan ajoissa?" Robert sanoi. Vastasin vain hymyllä. Tiesin, että minulla olisi vapaata, haluan vain vaikuuttaa kiireelliseltä. Ei sillä, etten pitäisi Robertista, hän on mukava ja no niin, mutta onhan minullakin elämä. "No ei kai mulla muutakaan ole, joten totta kai tulen auttamaan sinua" Sanoin ja vein lautaseni sekä kuppini tiskialtaaseen. "Hyvä juttu" Robert sanoi. Äiti ei vielä ole tullut töistä, mikä on outoa, koska hän on aina ruoka-aikaan kotona. Syömme joka päivä samaan aikaan ja koko perhe on koolla silloin. Toisin äiti on lakimies (tai no lakinainen) ja heidän firmansa otti juuri vastaan jonkun ison jutun, joten hän on varmaan töissä työstämässä juttua.

Kuulin herätyskellon menevän päälle, haluan nukkua vieläkin. Miksi ihmeessä suostuin tähän. Avasin silmät ja sammutin herätyksen. Käännyin selälleni ja tuijotin kattoon. "Kyllä mä selviin, ei se voi paha juttu olla" Hoin itselleni mielessäni ennen kuin nousin ylös. Vilkaisin peiliin, ei, ei tästä tule mitään. Nappasin pyyhkeen tuolilta ja menin suihkuun. Vesi tuntui niin kylmältä mutta se virkisti ja olo oli heti parempi ja virkeämpi. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kävelin huoneeseeni. 'Mitä minun pitäisi pistää päälleni, tai siis tapaanhan sentään maailman suosituimman poikabändin, en halua vaikuttaa mitenkään, noh niin..' ajattelin ja kaivelin vaatekaappiani. Miksi tämä on niin vaikeaa, hmmh.. Lopulta päädyin pukemaan kireät mustat farkut minkä lahkeet jäävät nilkkojen yläpuolelle, harmaan topin ja sinivalko ruudullisen kauluspaidan. Kun sain vaatteet päälleni, otin harjani ja harjasin pitkät ruskeat hiukseni, jätin ne auki. Tein kevyen meikin, jonka tein aina. Vilkaisin kelloa, se on 08:00, lähdemme hetkellä minä hyvänsä. Pakkasin laukkuun meikkipussin, vaihtovaatteita, koska itseni tuntien tarvitsen niitä, harjan, rahapussin, puhelimen laturin sekä kuulokkeet. Kävelin alakertaan, heitin laukun eteiseen ja kävelin keittiöön. Nappasin banaanin pöydältä ja aloin syömään sitä, kun Robert tuli. "Tess oletko valmis?" Hän kysyi ja kaatoi kahvia matkamukiinsa. "Tämän valmiimmaksi en tule" Sanoin ja heitin banaanin kuoret roskiin. "Hyvä, sitten mennään" Hän sanoi ja otti salkkunsa. Otin kenkäkaapista mustat balleriinani ja nappasin laukkuni. Suljin ulko-oven ja menin autoon, enään tätä ei voi perua, se on menoa nyt.

Saavuimme New Hamptonin areenalle ja se oli täynnä ihmisiä, suurimmaksi osaksi tyttöjä. Ajoimme hiljaa porttien luokse, Robert selitti jotain vartijoille ja portit avautuivat. Robert ajoi parkkiin ja astuimme autosta ulos. Ulkona kuului kauhea kiljuminen. Fanit, he ovat kyllä äänekkäitä, säästäisivät ääntään keikalle, ei pojat kuitenkaan kuule heitä. Kävelimme sisälle ja Robert esitteli minulle joka nurkan ja henkilön. Tämä on niin iso paikka, että eksyn varmasti ja monta kertaa. Ensimmäiseksi suunnitelmissa on kokous, bändin kanssa sekä heidän managerinsa. Keskustelemme vähän järjestelyistä ja heidän toivomuksistaan. Tai oikeastaan minä vain kuuntelen vierestä tätä. Istuimme kokoushuoneessa, pitkän pöydän ääressä kun huoneeseen tuli 4 poikaa ja kaksi miestä. He istuivat meitä vastapäätä, sen jälkeen kun olimme kätelleet, tai no minä vain istuin. "Hans, Nick tässä on Tess tytärpuoleni, hän auttaa meitä täällä vähän kaikessa, kuten tuo vesipulloja ja sen sellaista pojille" Robert kertoi ja osoitti minua kädellään. Tunsin kuuden ihmisen katseet itsessäni. "Hei vaan" Sanoin ja he nyökkäsivat takaisin. Voi pojat, tästä tulee erittäin pitkä päivä