"No millaista se on?" Kysyin Louisilta. "Ai mikä?" Louis kysyi ihmeissään. "No olla maailman kuuluisimmassa poikabändissä? tehä musiikkia, laulaa, musabisnes yleensäkkin" Sanoin. "Noh, se on ihan jees, vapaita saisi olla enemmän.." Louis naurahti. "ei kai, pidän biisien kirjoittamisesta ja vielä enemmän laulujen laulamisesta, varsinkin kun voi laulaa suoraa sydämestä" Louis selitti. "okei" vastasin ja katsoin kattoon huokaisten. "ootko ikinä kokeillu?" Louis kysyi. "kokeillut mitä?" Kysyin ja siirsin katseeni häneen. "kirjoittaa biisejä, laulaa?" Louis sanoi ja katsoi minuun. Käänsin katseeni lattiaan. "En" vastasin."Hei, mikä tuli?" Louis kysyi ja istumaan eteeni, hän katsoi suoraan silmiini. "Ei mikään" Vastasin nopeasti. Nousin ylös lattialta ja kävelin oven eteen, yritin paukuttaa ja huutaa apua, mutta kukaan ei tullut. "Kauankohan joudumme vielä olemaan täällä?" Huokaisin. "En tiedä, luulen, että jonkin aikaa. Kaikki ovat pakkaamassa tavaroita, eivät he huomaa, että olemme kadonneet" Louis sanoi. "niimpä kai, luulis nyt että kun sä olet kadonnut niin joku alkais ihmettelemään" Naurahdin. "Hei! Ne on varmaan jo etsimässä, kyllä ainakin jätkät ihmettelee missä oon!" Louis sanoi.
*Sillä aikaan bäkkärillä*
Kaikki pakkailivat kamoja. Siirtelivät instrumentteja autoon, siivojat siivoilivat penkkejä kasaan ja putsasivat lattiaa. Pojat leikkivät omassa pukuhuoneessaan. "Nick koska me oikein lähdemme?" Harry huusi. "Kun auto on saatu pakattua. Alkakaahan keräillä kamppeitanne kasaan jo!" Nick huusi. "Selvä" Liam sanoi. "Pelataan tää erä loppuun ja aloitetaan sitten." Liam jatkoi. "Luovuttakaa jo, mä niin voitan teiät!" Niall naurahti. "Älä unta nää" Harry sanoi. "Hei onko kukaan nähnyt Louisia?" Jacob kysyi pojilta. "En oo" Niall sanoi. "Joo ei oo näkyny" Liam sanoi. "Nope, kai se on vessas tai jossai" Harry tokaisi. "No kun näätte kertokaa, että minulla on asiaa" Jacob sanoi. "Juu, me sanotaan." Liam sanoi. Ja sitten he jatkoivat pelaamistaan. Kun he alkoivat pakkaamaan kamojaan, pakkasivat he myös Louisin kamat ja pakkasivat autoon.
*Varastossa*
"Mikä niillä oikein kestää" Tokaisin. "Rauhotu, kyllä me päästään täältä ulos pian!" Louis sanoi ja yritti rauhoitella. "Toivottavasti" sanoin. "Millainen perheesi on?" Louis kysyi. Käännyin ympäri ja katsoin häntä. Katsoin häntä suoraan silmiin. "Perheeni?" "Niin perheesi" Louis sanoi. "Miksi haluat tietää?" kysyin. "No meillä on aikaa, ajattelin että olisi hyvä aika tutustua!" Louis naurahti. "okei, no perheeni, Äiti, Robert, veli ja sisko.. Ei sen kummempia.. entä sinun?" Kysyin ja istuin lattialle. "Minun perheeni, no minulla on äiti ja isäpuoli, 6 siskoa ja 1 veli sekä isä, mutta en oikein ole hänen kanssaan väleissä" Louis kertoi ja istui viereeni. "Missä sinun isäsi on?" Hän kysyi. En ajatellut hänen kysyvän isästäni mitään. "öö...isäni..en ole nähnyt häntä vähään aikaan. Hän ja äitini erosi 3 vuotta sitten" kerroin. Toivottavasti Louis ei kysy enempää isästäni. "ai.. Mikset ole nähnyt häntä?" Louis kysyi. Damn Louis.. "Miksi sua kiinnostaa?" Tokaisin ja nousin ylös. "Koska haluan tutustua suhun ja emmä pahaa tarkoittanut, jättiköhän teidät?" Louis sanoi ja nousi itsekkin seisomaan. "Okei isäni kuoli puoli vuotta sitten.. Noin kerroin, joko kuulit kaiken haluamasi!" Huusin ja huomasin kyyneleiden tippuvan poskea pitkin. Huomasin Louisin katsovan minua ilmeettömänä. "Anteeksi" Louis sanoi ja halasi minua. Itkin, itkin ensimmäistä kertaa isän kuoleman jälkeen niin, että joku näkee. "Pääsemme vielä ulos täältä, minä lupaan" Louis kuiskasi korvaani ja silitti hiuksiani. Hänen seurassaan pystyn olemaan avoin, puhua, itkeä. En tiedä miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti