Tess Morgan on tavallinen 19-vuotias tyttö. Hän käy ihan normaalia koulua, hänellä on ihan normaalit kaverit, tai no onko nyt kukaan ihan täysin normaali. Tess asuu perheensä kanssa New Hamptonissa, Amerikassa. Tessillä on isoveli Tomas ja pikkusisko Valerie sekä äiti Vera ja isäpuoli Robert. Tess ja Tomas käyvät samaa koulua, eri luokka asteilla kuitenkin. Elämä siellä sovussa ei aina onnistu niinkuin näyttää. Tomas seurustelee Tessin parhaan kaverin Mian kanssa. Eikä sekään aina ihan sopuisaa ole, kun molemmat haluavat hengata ja puhua asioista samaan aikaan. Kuitenkin, Tessin elämä mullistuu, kun hän joutuu isäpuolensa mukaan maailman kuulun poika bändin keikalle auttamaan järjestelyissä ja siivoamisessa.
"Tess c'mon, maksan kyllä sulle siitä, tulisit nyt auttamaan" Robert sanoi ruokapöydässä. Rupesin ajattelemaan asiaa, rahalle olisi kyllä tarvetta. "No katson kalenteriini.." Aloitin.. "Kiitos Tess, arvostan tätä todella" Robert keskeytti. "..jos minulla on vapaata, lupaan auttaa" jatkoin. "Ymmärrän, ilmoitathan ajoissa?" Robert sanoi. Vastasin vain hymyllä. Tiesin, että minulla olisi vapaata, haluan vain vaikuuttaa kiireelliseltä. Ei sillä, etten pitäisi Robertista, hän on mukava ja no niin, mutta onhan minullakin elämä. "No ei kai mulla muutakaan ole, joten totta kai tulen auttamaan sinua" Sanoin ja vein lautaseni sekä kuppini tiskialtaaseen. "Hyvä juttu" Robert sanoi. Äiti ei vielä ole tullut töistä, mikä on outoa, koska hän on aina ruoka-aikaan kotona. Syömme joka päivä samaan aikaan ja koko perhe on koolla silloin. Toisin äiti on lakimies (tai no lakinainen) ja heidän firmansa otti juuri vastaan jonkun ison jutun, joten hän on varmaan töissä työstämässä juttua.
Kuulin herätyskellon menevän päälle, haluan nukkua vieläkin. Miksi ihmeessä suostuin tähän. Avasin silmät ja sammutin herätyksen. Käännyin selälleni ja tuijotin kattoon. "Kyllä mä selviin, ei se voi paha juttu olla" Hoin itselleni mielessäni ennen kuin nousin ylös. Vilkaisin peiliin, ei, ei tästä tule mitään. Nappasin pyyhkeen tuolilta ja menin suihkuun. Vesi tuntui niin kylmältä mutta se virkisti ja olo oli heti parempi ja virkeämpi. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kävelin huoneeseeni. 'Mitä minun pitäisi pistää päälleni, tai siis tapaanhan sentään maailman suosituimman poikabändin, en halua vaikuttaa mitenkään, noh niin..' ajattelin ja kaivelin vaatekaappiani. Miksi tämä on niin vaikeaa, hmmh.. Lopulta päädyin pukemaan kireät mustat farkut minkä lahkeet jäävät nilkkojen yläpuolelle, harmaan topin ja sinivalko ruudullisen kauluspaidan. Kun sain vaatteet päälleni, otin harjani ja harjasin pitkät ruskeat hiukseni, jätin ne auki. Tein kevyen meikin, jonka tein aina. Vilkaisin kelloa, se on 08:00, lähdemme hetkellä minä hyvänsä. Pakkasin laukkuun meikkipussin, vaihtovaatteita, koska itseni tuntien tarvitsen niitä, harjan, rahapussin, puhelimen laturin sekä kuulokkeet. Kävelin alakertaan, heitin laukun eteiseen ja kävelin keittiöön. Nappasin banaanin pöydältä ja aloin syömään sitä, kun Robert tuli. "Tess oletko valmis?" Hän kysyi ja kaatoi kahvia matkamukiinsa. "Tämän valmiimmaksi en tule" Sanoin ja heitin banaanin kuoret roskiin. "Hyvä, sitten mennään" Hän sanoi ja otti salkkunsa. Otin kenkäkaapista mustat balleriinani ja nappasin laukkuni. Suljin ulko-oven ja menin autoon, enään tätä ei voi perua, se on menoa nyt.
Saavuimme New Hamptonin areenalle ja se oli täynnä ihmisiä, suurimmaksi osaksi tyttöjä. Ajoimme hiljaa porttien luokse, Robert selitti jotain vartijoille ja portit avautuivat. Robert ajoi parkkiin ja astuimme autosta ulos. Ulkona kuului kauhea kiljuminen. Fanit, he ovat kyllä äänekkäitä, säästäisivät ääntään keikalle, ei pojat kuitenkaan kuule heitä. Kävelimme sisälle ja Robert esitteli minulle joka nurkan ja henkilön. Tämä on niin iso paikka, että eksyn varmasti ja monta kertaa. Ensimmäiseksi suunnitelmissa on kokous, bändin kanssa sekä heidän managerinsa. Keskustelemme vähän järjestelyistä ja heidän toivomuksistaan. Tai oikeastaan minä vain kuuntelen vierestä tätä. Istuimme kokoushuoneessa, pitkän pöydän ääressä kun huoneeseen tuli 4 poikaa ja kaksi miestä. He istuivat meitä vastapäätä, sen jälkeen kun olimme kätelleet, tai no minä vain istuin. "Hans, Nick tässä on Tess tytärpuoleni, hän auttaa meitä täällä vähän kaikessa, kuten tuo vesipulloja ja sen sellaista pojille" Robert kertoi ja osoitti minua kädellään. Tunsin kuuden ihmisen katseet itsessäni. "Hei vaan" Sanoin ja he nyökkäsivat takaisin. Voi pojat, tästä tulee erittäin pitkä päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti